Kun minut oli valittu Raahen tietokonealan oppilaitoksen kurssitoimenjohtajaksi ja olin aloittelemassa hommia, Ratolin pitkäaikainen rehtori Aarno Meskanen antoi minulle paljonkin käytännöllisiä neuvoja. Nuo neuvot ovat pääosin jo unohtuneet, mutta jotain jäi pysyvästi mieleeni.

Aarno kertoi, että saan organisoida kurssitoimintaa jokseenkin vapaasti oman harkintani mukaan, kunhan vain veronmaksajilta ja asiakkailta saadut tulot riittävät kattamaan toiminnan menot. Tuohon aikaan teknillisten oppilaitosten toimintaa valvoi ammattikasvatushallitus, joka toimi opetusministeriön alaisuudessa. Ammattikasvatushallitusta pidettiin byrokraattisena ja pikkutarkkana virastona ja siitä tuli joskus ongelmia. Aarno tunsi hyvin ammattikasvatushallituksen toimintaa ja sen henkilökuntaa ja hän oli ollut siellä töissäkin.

Aarno kertoi, että ammattikasvatushallitus hyväksyy kovin nihkeästi taksikyytejä työmatkakuluina. Niinpä hän neuvoi minua kirjoittamaan tarvittaessa matkalaskuihin taksikyydin perusteeksi, että maalaispoikana en osaa käyttää kaupunkien julkista liikennettä. Silloin ammattikasvatushallituksen herrat ja rouvat naureskelevat ja iloisin mielin hyväksyvät tyhmän maalaisen matkakustannukset.