On kerrottu, että Suomen nykyinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka perustuu arvopohjaiseen realismiin. Vasta aivan viime aikoina olen alkanut ymmärtää, mitä se tarkoittaa. Näyttää siltä, että pohjoismaiset arvot piilotetaan ulkopolitiikkaamme linjattaessa niin pohjalle, ettei niitä tarvitse ottaa huomioon.

Suomen hallituksen esitykseen ydinenergialain uudistamisesta on kirjattu ydinaserajoituksista luopuminen. Muutama vuosi sitten Suomen liittyessä Natoon kansalaisille ei annettu mahdollisuutta ottaa kantaa asiaan minkäänlaisissa vaaleissa eikä kansanäänestyksessä. Nato-jäsenyyttä perusteltiin sillä, että kansalaismielipide jäsenyyteen oli muuttunut myönteiseksi Venäjän aloitettua täysimittaisen hyökkäyssodan Ukrainassa.

Kansalaismielipide näyttikin olevan selvästi Natoon liittymisen kannalla. Jäsenyyttä perusteltiin mm. siten, että Suomen ydinenergialaki ei salli ydinaseiden tuomista Suomeen missään oloissa, joten Nato-jäsenyydellä ei olisi vaikutusta Suomen ydinasepolitiikkaan. Tämä houkutteli monia suomalaisia Nato-jäsenyyden kannalle.

Nyt hallituksemme on perustellut ydinaserajoituksista luopumista sillä, että se on looginen jatkumo Suomen Nato-jäsenyydelle. Niinpä hallituksemme tunnustaa, että osa suomalaisten Nato-jäsenyyden kannatuksesta hankittiin petkuttamalla kansalaisia ja kansanedustajia. Suomen Natoon liittymisen nenettelytapojen ennestäänkin kyseenalainen legitimiteetti poistui näin kokonaan.

Kyse ei ole pelkästään suomalaisten rauhantahtoisten arvojen loukkaamisesta. Hallituksen menettely heittää romukoppaan suomalaisten kaikkein pyhimmän ja tärkeimmän perusarvon: demokratian. Vain muutama vuosi Suomen Natoon liittymisen jälkeen hallituksemme viestittää käytännössä kansalaisillemme, että ähäkutti, hankimme kannatuksenne Nato-jäsenyyteen petoksella. Tämä vahingoittaa pahimmalla mahdollisella tavalla luottamusta demokratiaan.

Hallituksen menettelyn törkeyttä alleviivaa, että lakiesityksestä päätettiin hallituksen sisällä eivätkä oppositiopuolueet olleet siitä tietoisia etukäteen. Näin ulkopoliittinen linjanmuutos halutaan tehdä yrittämättäkään hakea kansallista yksituumaisuutta tai edes laajan enemmistön tukea. Mielipidemittausten mukaan hallituspuolueittemme yhteenlaskettu kannatus on nyt neljänkymmenen prosentin luokkaa, joten linjanmuutos halutaan tehdä vähemmistön voimin.

Outoa on myöskin, että näkyvimmin lakiesitystä on markkinoinut puolustusministeri, vaikka kyseessä on kokonaisvaltaisesti ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan vaikuttava linjaus, joka kuuluisi ulkoministeriön tontille. Tämäkin viestittää näkemyksestä, että ydinaseet olisivat jotenkin arkipäiväinen asia eivätkä uhka koko pienelle planeetallemme.

UAT